Jos lehtiin, katukuvaan ja tilastoihin on uskominen, suomalaisten terveys rapautuu miltei samaa vauhtia kuin pankkien vakavaraisuus. Tämä laskusuhdanne koskee niin nuoria kuin vanhoja. Eikä ihme – yhä useampi meistä viettää työpäivänsä istuma-asennossa ja myös illat tuppaavat itse kullakin vierähtämään joko television tai tietokoneen äärellä. Informaation ja palvelujen aikakaudella passivoidumme fyysisesti ja jako hyvä- ja huonokuntoisten välillä kasvaa. Katsomme kyllä tv:stä kun muut urheilevat, ohjaamme pelikonsoleilla eri sankarihahmoja mitä uskomattomimpiin hyppyihin ja liitoihin, tai huolehdimme suosikki tv-sarjojen näyttelijöiden elämästä sydän pamppaillen. Oman "sydämen asiat", ne konkreettiset lenkit ja reippailut, jäävät liian usein huomiseen ja taas huomiseen.

Nyt on vihonviimeinen hetki hyväksyä liikunnan tärkeys yleisesti päätöksenteossa. Kaikenikäisiä ihmisiä pitää kannustaa liikkumaan ja voimaan paremmin. Ikäihmisten liikunta ja voimaharjoittelu pitää itsenäisyydessä ja elämässä kiinni pidempään, joten sitä on tärkeä tukea. Seurakuntien ja yhteisöjen toiminnassa liikunnalle olisi vieläkin suurempi tilaus. Yritysten on taloudellisesti järkevää kannustaa työntekijöitään liikkeelle. Omassa päätöksenteossa kukin voi priorisoida liikunnan sille korkealle sijalle, jolle se kuuluu.

Kaupunkitasolla voimavaroja pitää suunnata erityisesti lasten ja nuorten liikunnan tukemiseen. Nuorten kestävyyskunto on heikentynyt, ja entistä useampi lapsi ja nuori kantaa liikakiloja. Myös kakkostyypin diabetestapauksia todetaan yhä useammin ja yhä nuoremmilla. Suuntaamalla voimavaramme lapsiin ja nuoriin, satsaus tulee yhteiskunnalle takaisin moninkertaisesti tulevina vuosina kun heistä kasvaa terveitä, hyvinvoivia aikuisia.

Minusta kaupungin pitää konkreettisesti tukea koululiikuntaa ja muita liikuntaharrastuksia huomattavasti aikaisempaa enemmän. Hyvin toteutetusta koulu- ja seuraliikunnasta moni saa elinikäisen kipinän liikkua.  Liikunnan kautta kasvava lapsi voi turvallisesti purkaa tuntojaan ja lapsena opitut kivat liikuntatottumukset on helppo siirtää aikuiselämään. Liikunnan tulee olla ennen kaikkea hauskaa ja rentouttavaa, ei missään nimessä väkisin vääntämistä. Ja jo pienikin määrä liikuntaa kohentaa paitsi kuntoa, myös mielialaa ja auttaa joskus löytämään ratkaisuja ylitsepääsemättömiltäkin tuntuviin ongelmiin – tiedän kokemuksesta!

Jokainen myöntää terveyden tärkeyden, mutta liian moni todella ymmärtää miten keskeinen asia se on vasta kun terveys vaarantuu tai vaikuttaa työkykyyn. Se inhimillinen ja rahallinen hinta, minkä kunnon rapautumisesta nykyään maksamme sekä yksilöinä että yhteiskunnallisesti on aivan liian korkea. Rahaksi muutettuna liian vähäisen liikunnan arvioidaan aiheuttavan Suomessa 300-400 miljoonan euron vuosittaiset kustannukset. Eiköhän ole aika säästää tuo raha johonkin muuhun.

Jaana Pelkonen

Valtiotieteiden maisteri, eduskunta-avustaja, yrittäjä

Helsinki