Mene sisältöön

Pomminpurkajat 

Toimintopainikkeet

Sisällysluettelo

Kuntapäättäjät, olkaamme pomminpurkajia!

Suomen Sydänliiton ja Diabetesliiton syksyn 2008 kuntavaalien yhteinen Pomminpurkajat-vaaliteema on oikeasisältöinen ja oikeaan aikaan esitetty. Teema sattuu varmaan kipeästi niihin valtuustoehdokkaisiin, jotka perustavat vaaliohjelmansa pelkästään talouden koviin tekijöihin ja lyhytnäköiseen säästämiseen; tällainen asenne tuo jo varsin lyhyen ajan kuluessa suuria menoja ennen muuta terveyden- ja sairaanhoidon alueella. 

Pelkästään taloudellisiin tuloksiin perustuvan kuntapolitiikan ymmärtää hyvin esimerkiksi puolueiden puheenjohtajien vaalitenttiohjelmia katsellessa. Puheenjohtajathan ovat nuoria tai nuorehkoja, elämässään hyvin menestyneitä naisia ja miehiä. Heidän ajatusmaailmassaan ei näytä olevan juurikaan tilaa moninaisten ongelmien kanssa kamppaileville nuorille tai ikääntyvälle (lisääntyvälle) kansan osalle. Kun ongelmat eivät ole itselle henkilökohtaisia tai päivittäisiä, niitä ei uskota olevan muillakaan! Toimintamalli näyttää tarttuneen valtakunnan tason politiikoilta virustaudin tavoin myös kuntapolitiikkoihin. Tämän toimintatavan karvaista hedelmistä tullaan maksamaan kalliisti aivan lähitulevaisuudessa.

Kuntatason päättäjät ovat tässä asiassa valtionpäättäjiä paljon heikommassa asemassa, sillä he ovat lähellä kuntalaisia ja joutuvat vastaamaankonkreettisesti tekemisistään. En yhtään ihmettele, jos kunnanvaltuustoissa vaihtuvuus on suurta. Kuntapäättäjät puhuvat mielellään kolmannen sektorin merkityksestä useiden kuntapalveluidentuottajina. He ovat tiedostaneet asian tilan aivan oikein. Esimerkiksi diabetes- ja sydänyhdistyksettekevät melkoisesti ennaltaehkäisevää omaishoito- ja tukityötä omilla alueillaan. Politiikkojen puheista saa kyllä mielihyvää ja ne koetaan kannustaviksi. Sen sijaan vain harvassa kunnassa kolmannen sektorin toimijoita tuetaan vuosiavustuksin. Kuitenkin pienikin vuosiavustus kannustaisi yhdistyksiä enemmän kuin juhlapuheet. 

Kuntalaisten terveyteen panostaminen on kunnan tärkeintä omaisuutta. Terveyden edistäminen ja sairauksien ehkäiseminen on inhimillisempää ja halvempaa kuin ongelmien hoitaminen jälkikäteen. Terveysjohtamisen täytyy olla kunnan ylimmän johdon asia. Terveysjohtaminen ei kuitenkaan ole vain yhden johtajan asia, vaan se on laaja-alaista tiimityötä, joka koskettaa koko kuntaa.

Suomessa ei tietääkseni ole montakaan kuntaa, jossa lääkäri toimii kuntajohtajana. Itse asiassa tiedossani on ainoastaan yksi kunta, Leppävirta.  Kuntajohtajat ovat koulutukseltaan varsin kirjavaa joukkoa, papista lääkäriin. Enemmistönä ovat hallintotieteilijät, yhteiskuntatieteilijät, juristit ja ekonomistit. Yhteistä heille on ammattijohtajuus ja -pätevyys. Poliittisia johtajia on vain suurimmissa kaupungeissa. Kaikille heille yhteistä on myöskin lääketieteellisen koulutuksen ja kokemuksen puute.

Kuntajohtajan tehtävä terveyden- ja sairaanhoidossa on hyvin ristiriitainen. Toisaalta kuntatalous pitää olla kunnossa, toisaalta sairaat ja vanhukset pitää hoitaa. Moni kuntajohtaja pitäytyykin taloudessa ja siirtää hoitovastuun kokonaan johtavalle lääkärille. Tällä tavalla lääkärijohtaja joutuu vastaamaan sekä taloudesta että hoidon priorisoimisesta, mikä mielestäni linjauksina pitäisi olla poliittisen päättäjän tehtävä. Yksittäisen potilaan osalta tietenkin lääkäri päättää hoidon tarpeesta ja laadusta huomioiden kuitenkin käytettävissä olevat taloudelliset resurssit. 

Olisiko niin, että nuoren ja terveen kuntajohtajan on helpompi pitäytyä pelkästään taloudessa kuin vanhan ja sairaan? Väitän, että helpompi on lääkärin olla kuntajohtajana kuin kuntajohtajan olla lääkärijohtaja. Olen neljättäkymmenettä vuotta toiminut kuntajohtajana enkä mielelläni tuppaudu lääkärijohtajaksi. Osaamiseni ei riitä siihen. Sen sijaan terveysjohtajaksi yhdessä osaavan tiimin kanssa arvelen sopivani. 

 

Teuvo Korpelainen

 

Kirjoittaja on tehnyt lähes 40-vuotisen virkauran, josta yli 30 vuotta kunnanjohtajana. Viimeiset neljä vuotta hän on toiminut kunnanvaltuuston jäsenenä. Kirjoittaja on ohitusleikattu 19 vuotta sitten, ja hän on sairastunut diabetekseen 30 vuotta sitten. Ohitusleikkauksesta lähtien hän on ollut mukana vapaaehtoisen sydäntyön eri tehtävissä.

Sivun alkuun