Yhä useampi lapsi kuljetetaan kouluun ja sieltä kotiin autolla. Autoilu ei aina ole lapsen etu. Koulumatkan taittaminen jalan antaa lapselle paitsi mahdollisuuden oppia liikkumaan turvallisesti myös tarvittavaa hyötyliikuntaa, jolla on suuri merkitys hyvinvoinnille.
Liikenneturva ja Sydänliitto ehdottavat kävelevää koulubussia yhdeksi ratkaisuksi turvallisiin koulumatkoihin.

Kävelevän koulubussin ajatus on, että lapset kävelevät kouluun yhden tai useamman aikuisen kanssa. Yksinkertaisimmillaan se voi olla kahden perheen vuorottelua lasten kouluun saattamisessa. Kävelevä koulubussi on kuin kimppakyyti ilman autoa. Sen lisähyöty ovat liikunta ja mahdollisuus tutustua naapureihin ja koulukavereihin.

Lapset saavat mahdollisuuden turvalliseen liikkumiseen ja opastukseen koulumatkalla yhdessä kavereiden kanssa. Vanhemmilla on vähemmän huolta ja arkiaamujen kiirekin voi helpottua, kun vuorotellaan saattamisessa.

Koulumatka on tärkeä liikenneturvallisuudelle ja terveydelle

Vanhemmat listaavat lasten turvallisuuden ja liikenteen vaarat usein tärkeimmiksi vaikuttaviksi tekijöiksi koulumatkan kulkutapaa valitessa. Itse koulumatkan pituutta, ympäristönäkökohtia ja matkakustannuksia ei pidetä yhtä merkityksellisinä.

Lisääntynyt lasten vieminen kouluun autolla lisää väistämättä liikenneturvallisuusriskejä koulujen lähiympäristössä. Aamuinen ruuhka koulujen ja päiväkotien läheisyydessä luo turhia vaara tilanteita. Jokainen kävelevä lapsi vähentää yhden ajoneuvon koulun lähistön kaduilta.

Puutteelliseksi koettu liikenneturvallisuus ei saisi rajoittaa lasta liikkumasta itsenäisesti lähiympäristössä. Lapsen kokonaiskehityksen kannalta on tärkeää, että lapsi saa liikkua, nähdä ja kokea sekä itsenäisesti että aikuisen seurassa. Vähitellen lapsen valmiudet liikkua itsenäisesti kehittyvät. Aikuisen tehtävä on pohtia, millaisiin ympäristöihin ja tilanteisiin lapsi on valmis.

Kasvatuksellisena tavoitteena tulisi ensisijaisesti olla lapsen turvallisen liikkumisen kehittäminen. Turvallisuutta ei lisää lapsien kuljettaminen autolla. Itsenäisen liikkumisen on arvioitu lisäävän lapsen henkisen kasvun mahdollisuuksia, sillä riippuvuus muista perheenjäsenistä ei rikasta lapsen kokemusmaailmaa samalla tavoin kuin matkojen tekeminen itsenäisesti. Liikkumisen riippumattomuus kasvattaa osaltaan lapsen itseluottamusta, kognitiivisia taitoja ja selviytymistaitoja erilaisissa elämäntilanteissa.

Isi autoilee – minä myös

Pieni ottaa isosta mallia. Aikuisten kulkutapavalinnat ja -asenteet välittyvät helposti lapselle. Liikkuvasta lapsesta tulee todennäköisesti liikkuva aikuinen.

Lisääntynyt lasten autolla kuljettaminen tekee autoilusta lapsille yhä luontevamman liikkumistavan. Kävellen ja pyöräillen liikkuminen on yleisempää niissä perheissä, joissa vanhemmat ovat kiinnostuneita ympäristön tilasta, luonnosta, liikkumiskustannuksista ja liikkumisen terveyshyödyistä (Johansson 2002).

Kävellen ja pyörällä kuljetut koulumatkat ja vapaa-ajanmatkat ovat lapselle hyvää arkiliikuntaa, jolla on merkitystä myös kansanterveydelle. Ohjattuun liikuntaan käytetty aika on lisääntynyt viime vuosikymmeninä myös lapsilla. Samaan aikaan on lasten omaehtoinen arkiliikkuminen lähiympäristössä kuitenkin vähentynyt.

Kävelevän koulubussin ABC

• Kerää joukko kiinnostuneita vanhempia.
• Sovi reitti.
• Koekävele reitti.
• Tee aikataulu, bussin ei tarvitse kulkea joka päivä
• Listaa yhteisen kävelyn pelisäännöt, jotka ovat liikennesääntöjen mukaiset ja mahdollisimman turvalliset.
• Huomioi, että koulubussin koko ei saa kasvaa liian suureksi, ekaluokkalaisilla sopiva koko on 4 lasta yhtä aikuista kohti.